Lausannen Julistus

Johdanto

Me Jeesuksen Kristuksen seurakunnan jäsenet, kansainvälisen Evankelioimisen maailmankongressin osanottajat Lausannessa yli 150 kansakunnasta, ylistämme Jumalaa hänen suuresta pelastusteostaan ja riemuitsemme yhteydestä, joka meillä on häneen ja toinen toiseemme. Olemme syvästi liikuttuneet siitä, mitä Jumala tekee ajassamme, epäonnistumisemme ajavat meitä parannukseen ja evankelioimis-tehtävän keskeneräisyys on meille haaste. Me uskomme, että evankeliumi on Jumalan hyvä sanoma koko maailmalle. Hänen armonsa avulla olemme päättäneet totella Kristuksen käskyä julistaa tuota sanomaa koko ihmiskunnalle ja tehdä jokaisesta kansasta hänen opetuslapsiaan. Siksi haluamme vahvistaa sen, mitä uskomme ja mitä olemme päättäneet ja tehdä julistuksemme tiettäväksi.

1. Jumalan tarkoitus

Me vahvistamme uskovamme yhteen iankaikkiseen Jumalaan, maailman Luojaan ja Herraan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, joka hallitsee tahtonsa tarkoituksen mukaan. Hän on kutsunut maailmasta itselleen kansan ja lähettänyt omansa takaisin maailmaan palvelijoikseen ja todistajikseen. levittämään hänen valtakuntaansa ja rakentamaan Kristuksen ruumista – hänen nimensä kunniaksi. Tunnustamme häveten, että olemme usein kieltäneet kutsumuksemme ja epäonnistuneet lähetystyössämme maailmaan mukautumisemme tai siitä pois vetäytymisemme takia. Kuitenkin riemuitsemme siitä, että saviastioissakin evankeliumi on kallisarvoinen aarre. Tuon aarteen tunnetuksi tekemiseen Pyhän Hengen voimassa tahdomme uudestaan antaa itsemme.

(Jes. 40:28, Matt. 28:19, Ef. l: 1 1, Apt. 15:15, Joh. 17:6,18, Ef. 4:12, 1 Kor. 5:10, Room. 12:2, 2 Kor. 4:7)

2. Raamatun arvovalta ja voima

Me vahvistamme kaikkien Vanhan ja Uuden testamentin kirjoitusten jumalallisen inspiraation, totuuden ja arvovallan ainoana kirjoitettuna Jumalan sanana; se on virheetön kaikessa mitä se opettaa ja ainoa uskon ja käytännön erehtymätön ohje. Me tunnustamme myös Jumalan sanan voiman viedä hänen pelastustarkoituksensa päätökseen. Raamatun sanoma on osoitettu koko ihmiskunnalle. Jumalan ilmoitus Kristuksessa ja Raamatussa on muuttumaton. Raamatun välityksellä Pyhä Henki puhuu vielä nytkin. Hän valaisee Jumalan kansan jäsenten mielen havaitsemaan sen totuuden jokaiselle kulttuurille ominaisella, tuoreella tavalla. Hän paljastaa koko kirkolle yhä enemmän Jumalan monitahoisesta viisaudesta.

(2 Tim. 3:16, 2 Piet. 1:21, Joh. 10:35, Jes. 55:1, 1 Kor. 1:21, Room. 1:16, Matt. 5:17, 18, Juud. 3, Ef. 1:17, 18, 3:10, 18)

3. Kristuksen ainutlaatuisuus ia universaalisuus

Me tunnustamme, että on vain yksi Vapahtaja ja vain yksi evankeliumi, vaikka on olemassa monia erilaisia evankelioimisen muotoja. Me myönnämme, että kaikilla ihmisillä on jotakin tietoa Jumalasta hänen luonnossa tapahtuvan yleisen ilmoituksensa perusteella. Mutta kiellämme ajatuksen, että tämä voi pelastaa ihmisen, sillä epävanhurskaudellaan ihmiset hylkäävät totuuden. Me hylkäämme Kristusta ja evankeliumia halventavana myös kaikenlaisen synkretismin ja sellaisen dialogin, jonka lähtökohtana on ajatus kaikissa uskonnoissa ja ideologioissa yhtä lailla puhuvasta Kristuksesta. Ainut Jumala-ihminen, Jeesus Kristus, joka antoi itsensä ainoaksi lunnaaksi syntisten puolesta, on ainoa välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä. Ei ole muuta nimeä, jossa meidän pitäisi pelastuman. Kaikki ihmiset ovat synnin tähden tuhon omia. Mutta Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä eikä tahdo kenenkään tuhoutuvan vaan kaikkien tekevän parannuksen. Kuitenkin ne, jotka hylkäävät Kristuksen, hylkäävät myös pelastuksen ilon ja tuomitsevat itsensä ikuiseen eroon Jumalasta. Jeesuksen julistaminen “maailman Vapahtajana” ei merkitse sen väitteen esittämistä, että kaikki ihmiset pelastuvat joko automaattisesti tai loppujen lopuksi; vielä vähemmän se sisältää väitteen, että kaikki uskonnot tarjoavat pelastusta Kristuksessa. Pikemminkin kysymys on Jumalan rakkauden julistamisesta syntiselle maailmalle ja kaikkien ihmisten kutsumisesta vastaamaan hänelle Pelastajana ja Herrana, kokosydämisesti, henkilökohtaisen parannuksen ja uskon perustalta. Jeesus Kristus on korotettu kaikkien muiden yläpuolelle; ikävöimme sitä päivää, jolloin jokainen polvi notkistuu hänen edessään ja jokainen kieli tunnustaa hänet Herraksi.

(Gal.1:6-9, Room. 1:18-32, 1 Tim. 2:5-6, Apt. 4:12, Joh. 3:16-19, 2 Piet. 3:9, 2 Tess. 1:7-9, Joh. 4:42, Matt. 11:28, Ef. 1:20, 21, Fil. 2:9-11)

4. Evankelioimisen olemus

Evankelioiminen on sanoman levittämistä siitä, että Jeesus Kristus kuoli meidän syntiemme tähden ja hänet herätettiin kuolleista Raamatun mukaan, ja että hän nyt hallitsevana Herrana tarjoaa syntien anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen vapauden lahjan kaikille, jotka tekevät parannuksen ja uskovat. Kristillinen läsnäolomme maailmassa on välttämätöntä evankelioimiselle, ja niin on myös sellainen dialogi, jonka tarkoituksena on kuunnella herkästi, jotta ymmärtäisi. Mutta evankelioiminen itsessään on historiallisen, raamatullisen Kristuksen julistamista Vapahtajana ja Herrana – tavoitteena taivutella ihmisiä tulemaan hänen luokseen henkilökohtaisesti ja näin pääsemään sovintoon Jumalan kanssa. Esittäessämme evankeliumin kutsun meillä ei ole lupaa salata opetuslapseuden hintaa. Tänäänkin Jeesus kutsuu kaikkia seuraajiaan kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä ja samaistumaan hänen uuteen yhteisöönsä. Evankelioimisen tuloksiin sisältyy kuuliaisuus Kristukselle, hänen seurakuntansa jäseneksi tuleminen ja vastuullinen palvelu maailmassa.

(1 Kor. 15:3,4, Apt, 2:32-39, Joh. 20:21. 1 Kor. 1:23, 2 Kor. 4:5, 5:11, 20, Luuk. 14:25-33, Mark. 8:34. Apt. 2:40, 47, Mark. 10:43-45)

5. Kristityn yhteiskunnallinen vastuu

Me uskomme, että Jumala on sekä kaikkien ihmisten Luoja että Tuomari. Siksi meidänkin pitäisi olla kiinnostuneita oikeuden ja sovinnon toteutumisesta kautta koko inhimillisen yhteiskunnan sekä ihmisten vapautumisesta kaikenlaisesta sorrosta. Koska ihmiskunta on luotu Jumalan kuvaksi, jokaisella ihmisellä on – rotuun, uskontoon, ihonväriin, kulttuuriin, yhteiskuntaluokkaan, sukupuoleen ja ikään katsomatta – jo itsessään arvonsa, jonka tähden häntä pitäisi kunnioittaa ja palvella eikä riistää. Tässäkin meillä on paljon kaduttavaa sekä laiminlyöntiemme tähden että myös siksi, että toisinaan olemme pitäneet evankelioimista ja yhteiskunnallista valveutuneisuutta toisensa poissulkevina asioina. Vaikka sovinto ihmisen kanssa ei ole evankelioimista eikä poliittinen vapautuminen sama kuin pelastus, me siitä huolimatta uskomme sekä evankelioimisen että yhteiskunnallis-poliittisen osallistumisen olevan osa kristillistä vastuutamme. Näin siksi, että ne molemmat ovat välttämätöntä seurausta siitä, mikä on oppimme Jumalasta ja ihmisestä, miten rakastamme lähimmäistämme ja olemme kuuliaisia Jeesukselle Kristukselle. Sanoma pelastuksesta sisältää myös sanoman kaikenlaisen vieraantumisen, sorron ja syrjinnän tuomiosta. Meidän ei pitäisi pelätä esittää tuomiota pahuudesta ja vääryydestä, missä ne sitten ilmenevätkin. Kun ihmiset vastaanottavat Kristuksen, he syntyvät uudestaan hänen valtakuntaansa, ja heidän on, ei vain osoitettava, vaan myös levitettävä sen vanhurskautta epävanhurskaan maailman keskellä. Pelastuksemme muuttavan vaikutuksen tulisi ulottua kaikille meidän henkilökohtaisille ja sosiaalisille vastuualueillemme. Usko ilman tekoja on kuollut.

(Apt. 17:26,31, 1 Moos. 18:25, Jes. 1:17, Ps. 45:7, 1 Moos. 1:26,27, Jaak. 3:9, 3 Moos. 19:18, Luuk. 6:27,35. Jaak. 2:14-16, Joh. 3:3,5, Matt. 5:20, 6:33, 2 Kor. 3:18, Jaak. 2:20)

6. Kristuksen seurakunta

Me uskomme, että Kristus lähettää lunastetun kansansa maailmaan niin kuin Isä lähetti hänet, ja että hän kutsuu meidät samanlaiseen syvään ja paljon vaativaan maailmaan menemiseen. Meidän on murtauduttava ulos ja hapatettava ei-kristillinen yhteiskunta. Evankelioiminen on ensisijainen tehtävä seurakunnan uhrautuessa missiossa. Maailman evankelioiminen edellyttä, että koko kirkko vie koko evankeliumin koko maailmalle. Seurakunta on Jumalan koko maailmankaikkeutta koskevan tarkoituksen keskipisteessä. Se on hänen asettamansa välikappale evankeliumin levittämiseksi. Mutta ristiä julistavan seurakunnan on itsensä oltava ristin merkillä varustettu. Seurakunta tulee loukkaukseksi evankelioimiselle, jos se pettää evankeliumin tai jos siltä puuttuu elävä usko Jumalaan, aito rakkaus ihmisiin tai tarkka rehellisyys kaikissa asioissa virkaylennykset ja raha-asiat mukaan luettuina. Seurakunta on Jumalan kansana yhteisö pikemminkin kuin laitos, eikä sitä pidä samaistaa minkään tietyn kulttuurin, yhteiskunnallisen tai poliittisen järjestelmän tai inhimillisen ideologian kanssa.

(Joh. 17:18, 20:21, Matt. 28:19,20, Apt. 1:8, 20:27, Ef. 1:9,10, 3:9-11, Gal. 6:14,17, 2 Kor. 6:3,4, 2 Tim. 2:19-21, Fil. 1:27)

7.Yhteistyö evankelioimisessa

Me vakuutamme, että kirkon näkyvä, totuuteen perustuva yhteys on Jumalan tarkoitus. Myös evankelioiminen kutsuu meitä yhteyteen, koska yhteys vahvistaa todistustamme aivan samoin kuin hajanaisuus heikentää sovituksen evankeliumiamme. Tiedämme kuitenkin, että organisatorinen yhteys voi saada monia eri muotoja eikä välttämättä edistä evankelioimista. Kuitenkin meidän, joilla on sama raamatullinen usko, pitäisi olla läheisessä yhteydessä toisiimme työssämme ja todistuksen antamisessamme. Tunnustamme, että synnillinen individualismi ja tarpeeton päällekkäisyys on toisinaan rasittanut todistustamme. Me lupaudumme etsimään syvempää yhteyttä totuudessa, jumalanpalveluksessa, pyhyydessä ja lähetyksessä. Pidämme tärkeänä alueellisen ja toiminnallisen yhteistyön kehittämistä tavoitteenaan kirkkojen ja seurakuntien lähetystyön edistäminen, strategian suunnittelu, keskinäinen rohkaisu sekä voimavarojen ja kokemuksen jakaminen.

(Joh. 17:21,23, Ef. 4:3,4, Joh. 13:35, Fil. 1:27, Joh. 17:11-23)

8. Kirkot ja seurakunnat evankelioivassa työtoveruudessa

Me iloitsemme siitä, että uusi lähetyksen aikakausi on koittanut. Länsimaisten lähetysseurojen hallitseva asema on nopeasti katoamassa. Jumala herättää nuoremmista kirkoista uusia voimavaroja maailman evankelioimiseen. Näin hän osoittaa, että vastuu evankelioimisesta kuuluu koko Kristuksen ruumiille. Kaikkien kirkkojen ja seurakuntien pitäisi siis kysellä Jumalalta ja itseltään, miten niiden pitäisi toimia tavoittaakseen oman alueensa ihmiset ja voidakseen lähettää lähetystyöntekijöitä maailman muihin osiin. Meidän tulisi jatkuvasti arvioida uudestaan lähetysvastuutamme ja -tehtäväämme. Näin kirkkojen ja seurakuntien kasvava työtoveruus tulee kehittymään, ja niiden universaalinen luonne tulee selvemmin osoitetuksi. Kiitämme Jumalaa myös järjestöistä, joiden työalana on mm. Raamatun kääntäminen, teologinen kasvatus, joukkotiedotusvälineet, kristillinen kirjallisuus, evankelioiminen, lähetys, kirkon uudistuminen ja muut erityisalat. Myös niiden pitäisi jatkuvasti tutkia itseään ja näin arvioida tehokkuuttaan kristillisen lähetystyön osina.

(Room. 1:8, Fil. 1:5, 4:15, Apt. 13:1-3, 1 Tess. 1:6-8)

9. Evankelioimistehtävän kiireellisyys

Yli 2.700 miljoonaa ihmistä (v.1974) – enemmän kuin kaksi kolmannesta ihmiskunnasta, on vielä evankelioitava. Olemme häpeissämme siitä, että niin moni on unohdettu. Tämä on jatkuva moite meitä ja seurakuntaa kohtaan. Kuitenkin monissa osissa maailmaa ollaan tällä hetkellä ennen näkemättömän vastaanottavaisia Jeesukselle Kristukselle. Olemme vakuuttuneita, että juuri nyt on aika seurakuntien ja muiden kristillisten yhteisöjen rukoilla saavuttamattomien puolesta ja etsiä uusia keinoja maailman evankelioimiseksi. Ulkomaisten lähetystyöntekijöiden ja taloudellisen tuen vähentäminen jossain jo evankelioidussa maassa saattaa toisinaan olla välttämätöntä: näin mahdollistetaan kansallisen kirkon ja paikallisten seurakuntien omavaraisuuden kasvaminen ja vapautetaan voimavaroja evankelioimattomia alueita varten. Lähetystyöntekijöitä pitäisi virrata vapaammin kuin koskaan kaikista kuudesta maanosasta kaikkiin kuuteen maanosaan nöyrän palvelemisen hengessä. Kaikin käytettävissä olevin keinoin ja mahdollisimman nopeasti tulisi pyrkiä siihen tavoitteeseen, että jokainen ihminen saa tilaisuuden kuulla, ymmärtää ja ottaa vastaan hyvän sanoman. Ilman uhria emme voi toivoa saavuttavamme tätä päämäärää. Miljoonien köyhyys ja sen syynä olevat epäoikeudenmukaisuudet kauhistavat meitä jokaista eivätkä jätä meitä rauhaan. Ne meistä, jotka elävät runsauden keskellä, hyväksyvät velvollisuudekseen pyrkiä yksinkertaiseen elämäntapaan: näin voimme antaa runsaammin sekä avustustoimintaan että evankelioimiseen.

(Joh. 9:4, Matt. 9:35-38, Room. 9:1-3, 1 Kor. 9:19-23, Mark. 16:15, Jes. 58:6,7, Jaak. 1:27, 2:1-9, Matt. 25:31-46, Apt. 2:44,45, 4:34,35)

10. Evankelioiminen ja kulttuuri

Kun kehitetään strategioita maailman evankelioimiseksi, tarvitaan oivaltavia, pioneerihenkisiä työmenetelmiä. Kun ollaan Jumalan johdatuksessa, työn tuloksena nousee seurakuntia ja kirkkoja, jotka ovat syvälle Kristukseen juurtuneita ja lähellä omaa kulttuuriaan. Kulttuuria on aina tutkittava ja arvioitava Raamatun valossa. Koska ihminen on Jumalan luoma, osa hänen kulttuuriaan on kaunista ja hyvää. Mutta koska ihminen on langennut, hänen koko kulttuurinsa on synnin tahraama, ja osa siitä on demonista. Evankeliumi ei edellytä jonkin kulttuurin paremmuutta toisiin nähden, vaan arvostelee kaikkia kulttuureja omalta totuuden ja vanhurskauden arviointiperustaltaan ja pitää kiinni moraalisen ehdottomuuden vaatimuksesta jokaisessa kulttuurissa. Valitettavan usein lähetykset ovat tuoneet maahan evankeliumin mukana myös vieraan kulttuurin, ja seurakunnat ovat toisinaan olleet sidotumpia johonkin kulttuuriin kuin Raamattuun. Kristuksen evankelistojen on pyrittävä nöyrästi tyhjentämään itsensä kaikesta muusta paitsi henkilökohtaisesta uskottavuudestaan voidakseen tulla ihmisen palvelijoiksi, seurakuntien pyrittävä muuttamaan ja rikastuttamaan kulttuuria – tämä kaikki Jumalan kunniaksi.

(Mark. 7:8,9,13, 1 Moos. 4:21,22, 1 Kor. 9:19-23, Fil. 2:5-7, 2 Kor. 4:5)

11. Kasvatus ja johtajuus

Tunnustamme, että olemme toisinaan tavoitelleet seurakunnan kasvua hengellisen elämän syvyyden kustannuksella ja erottaneet evankelioimisen kristittyjen hoitamisesta. Toteamme myös, että jotkut lähetyksistä ovat olleet liian hitaita varustamaan ja rohkaisemaan kansallisia johtajia heille kuuluvan vastuun ottamiseen. Kuitenkin olemme sitoutuneet kannattamaan kansallista kehitystä ja haluamme, että jokaisella seurakunnalla ja kirkolla on kansalliset johtajansa, jotka toteuttavat kristillistä – ei herruuteen vaan palveluun perustuvaa – johtajuutta. Tiedostamme, että teologista koulutusta on kehitettävä erityisesti kirkon ja seurakuntien johtajien tarpeisiin. Jokaisen kansan ja kulttuurin piirissä pitäisi olla papeille ja maallikoille tehokas koulutusohjelma, joka käsittelisi oppikysymyksiä, opetuslapseutta, evankelioimista ja palvelua. Tällaiset koulutusohjelmat eivät saisi perustua mihinkään kaavamaiseen menetelmään, vaan niiden tulisi kehittyä paikallisten luovien aloitteiden pohjalta Raamatun periaatteiden mukaan.

(Kol. 1:27,28, Apt.14:23, Tiit.1:5,9, Mark.10:42-45, Ef. 4:11,12)

12. Henkien taistelu

Uskomme olevamme jatkuvassa hengellisessä taistelussa pahan valtoja ja voimia vastaan. Ne pyrkivät tuhoamaan Kristuksen seurakunnan ja ehkäisemään sitä suorittamasta tehtäväänsä, maailman evankelioimista. Tiedämme, että tarvitsemme Jumalan sotavarustusta ja että meidän on käytävä tätä taistelua totuuden ja rukouksen hengellisin asein. Emme havaitse vihollisen toimintaa ainoastaan seurakunnan ja kirkon ulkopuolella olevissa väärissä ideologioissa vaan myös niiden sisällä väärissä evankeliumeissa, jotka vääristelevät Raamattua ja korottavat ihmisen Jumalan paikalle. Tarvitsemme sekä valppautta että henkien erottamista evankeliumimme säilyttämiseksi Raamatun mukaisena. Tajuamme, etteivät omatkaan ajattelumme ja tekomme ole maailmallisuudelle immuuneja. Vaikka esim. huolelliset tutkimukset kirkon määrällisestä ja hengellisestä kasvusta ovat oikeita ja arvokkaita, olemme toisinaan jättäneet ne kokonaan tekemättä. Joskus taas olemme vesittäneet sanomamme varmistaaksemme, että evankeliumi otetaan vastaan. Olemme manipuloineet kuulijoitamme käyttämällä painostusta, tulleet tarpeettoman riippuvaisiksi tilastoista tai jopa olleet epärehellisiä niiden käytössä. Kaikki tämä on maailmallista. Seurakunnan on oltava maailmassa, mutta maailma ei saa olla seurakunnassa.

(Ef. 6:12, 2 Kor. 4:3,4, Ef. 6:11,13-18, 2 Kor. 10:3-5, 1 Joh. 2:18-26, 4:1-3, Gal. 1:6-9, 2 Kor. 2:17, 4:2, Joh. 17:15)

13. Vapaus ja vaino

Jokaisen maan hallituksella on Jumalan antama velvollisuus turvata rauha, oikeus ja vapaus, jossa seurakunta ja kirkko voivat olla kuuliaisia Jumalalle, palvella Herraa Kristusta ja saarnata evankeliumia esteettä. Rukoilemme sen tähden kansojen johtajien puolesta ja vetoamme heihin, että he takaisivat ajatuksen ja omantunnon vapauden, vapauden uskonnon harjoittamiseen ja levittämiseen sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa ja niin kuin on esitetty yleismaailmallisessa Ihmisoikeuksien julistuksessa. Ilmaisemme myös syvän huolestuneisuutemme kaikkien syyttömästi vangittujen puolesta ja erityisesti niiden veljiemme puolesta, jotka kärsivät Kristuksen todistuksen tähden. Lupaamme rukoilla ja toimia heidän vapautumisensa puolesta. Emme anna heidän kohtalonsa pelottaa meitä. Jumalan avulla mekin pyrimme vastustamaan vääryyttä ja pysymään uskollisina evankeliumille, maksoi mitä maksoi. Muistamme Jeesuksen sanat edessämme olevista vainon ajoista.

(1 Tim. 1:1-4, Apt. 4:19, 5:29, Kol. 3:24, Heb. 13:1-3, Luuk. 14:18, Gal. 5:11, 6:12, Matt. 5: 10-12, Joh. 15:18-21)

14. Pyhän Hengen voima
Uskomme Pyhän Hengen voimaan. Isä lähetti Henkensä todistamaan Pojastaan; ilman hänen todistustaan meidän todistuksemme on hyödytön. Synnintunto, usko Kristukseen, uudestisyntyminen ja kristittynä kasvaminen ovat kaikki hänen työtään. Pyhä Henki on lisäksi Lähetyksen Henki, sen vuoksi evankelioimisen tulisi olla spontaania Hengen täyttämän seurakunnan toimintaa. Seurakunta, joka ei tee lähetystyötä, sotii itseään vastaan ja sammuttaa Hengen. Maailmanlaaja evankelioiminen tulee käytännössä mahdolliseksi vasta kun Henki uudistaa kirkon totuudessa ja viisaudessa, uskossa, pyhyydessä, rakkaudessa ja voimassa. Siksi kutsumme kaikkia kristittyjä rukoilemaan, että Pyhän Hengen hedelmät ilmenisivät kaikissa Hänen omissaan ja että kaikki Hänen lahjansa rikastuttaisivat Kristuksen ruumista. Vasta silloin tulee koko kirkosta sopiva työkalu Hänen käteensä, niin että koko maa saa kuulla Hänen äänensä.

(1 Kor. 2:4, Joh. 15:26,27, 16:8-11, 1 Kor. 12-13, Joh. 3:6-8, 2 Kor. 3:18, Joh. 7:37-39, 1 Tess. 5:19, Apt. 1:8, Ps. 85:4-7, 67:1-3, Gal. 5:22,23, 1 Kor. 12:4-31, Room. 12:3-8)

15. Kristuksen paluu

Uskomme, että Jeesus Kristus tulee takaisin henkilökohtaisesti ja näkyvästi – voimassaan ja kunniassaan – saattamaan loppuun pelastuksensa ja tuomionsa. Lupaus hänen paluustaan on meille lisäkannustimena evankelioimiseen, sillä muistamme hänen sanansa: evankeliumi on ensin saarnattava kaikille kansoille. Uskomme, että Kristuksen taivaanastumisen ja hänen toisen tulemisensa välinen aika on täytettävä Jumalan kansan lähetyksellä; meillä ei ole vapautta lopettaa ennen kuin loppu tulee. Muistamme myös Jeesuksen varoituksen, jonka mukaan vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee ennen kuin antikristus sitten lopulta ilmestyy. Siksi hylkäämme ylpeänä ja itseriittoisena unelmana käsityksen, että ihminen pystyisi joskus rakentamaan maanpäällisen utopian. Meillä on kristillinen luottamus siihen, että Jumala tekee täydelliseksi valtakuntansa, ja odotamme innokkaasti sitä päivää ja uutta taivasta ja maata, jossa vanhurskaus asuu ja Jumala hallitsee iankaikkisesti. Sitä odottaessamme annamme itsemme uudestaan Kristuksen ja ihmisten palvelukseen ja alistamme iloiten koko elämämme hänen valtaansa.

(Mark.14:62, Heb. 9:28, Mark. 13:10, Apt. 1:8-11, Matt, 28:20, Mark.13:21-23, Joh. 2:18, 4:1-3, Luuk. 12:32, Ilm. 21:1-5, 2 Piet. 3:13, Matt. 28:18)

Lopuksi

Tämän uskomme ja päätöksemme valossa teemme Jumalan ja toinen toisemme kanssa kestävän sopimuksen rukoilla, suunitella ja tehdä työtä yhdessä koko maailman evankelioimiseksi. Kehotamme toisiakin liittymään mukaan. Auttakoon Jumala meitä armossaan hänen kunniakseen olemaan uskollisia tälle sopimuksellemme! Aamen, halleluja!


Subscribe to personalized email updates: